Puhuttaessa koiran mielentilasta, termejä “stressi” ja “ahdistus” käytetään usein yhdessä; ne ovatkin oireiltaan hyvin samankaltaiset. Stressi on tila, jossa koiran keho reagoi vaaraan tai uhkaan. Ahdistus taas on kehon reaktio stressiin ja se valmistaa koiraa pelottavaan tilanteeseen, jota ei välttämättä ole vielä edes tapahtunut. Stressi on yleensä lyhytkestoinen tila, ahdistus voi jatkua hyvinkin pitkään. Stressi ja ahdistus oireilevat jokaisella koiralla eri tavoin: osa koirista ilmentää ahdistuksensa selkein elein, osalla oireilu on lievempää. Lyhytkestoinen stressitila suojelee koiraa vaaratilanteilta ja kertoo, että eläin osaa reagoida uhkaavassa tilanteessa suojellakseen itseään - oikeassa tilanteessa tämä on siis hyvä merkki. Pitkittynyt stressi ja ahdistuneisuus aiheuttavat kuitenkin ongelmia silloin, kun todellista uhkaa ei ole. Tällöin eläin on pelokas ja varautunut silloin, kun sen kuuluisi rentoutua.
Koiran stressiä ja ahdistusta voivat ruokkia useat eri ulkoiset tekijät, kuten äänet, paikat, objektit, ihmiset, tai toiset koirat. Esimerkkejä näistä ovat ilotulitteet, ukkosmyrsky, autot, portaat, imurit, ja eläinlääkärikäynnit. Monet pienet koirat ahdistuvat isompien koirien seurassa. Ahdistus on usein traumaperäistä: kun koiran historiassa on tapahtunut jotakin ikävää (stressaavaa), se ahdistuu joutuessaan samankaltaiseen tai samoja elementtejä sisältävään tilanteeseen uudestaan. Trauma voi olla niin henkistä kuin fyysistäkin, ja se voi laukaista ahdistuksen koiralla sen iästä tai koosta riippumatta. Myös erilaiset geneettiset tai neurologiset vaivat, kuten dementia, voivat aiheuttaa lemmikille ahdistusoireita.
Ahdistunut tai stressaantunut koira on usein levoton. Se voi ulista, haukkua, läähättää, kuolata ja vaellella ympäriinsä. Stressaavassa tilanteessa koiran asento ja ilme voivat muuttua; se saattaa kyyristyä, painaa korvansa taakse ja piilottaa häntänsä koipien väliin. Ahdistuneena sisäsiisti koira saattaa tehdä tarpeensa sisälle. Normaalisti hyvän ruokahalun omaava lemmikki saattaa muuttaa ruokailurytmiään tai jättää ruokansa kokonaan syömättä. Sijaistoimintojen (eng. displacement behavior) avulla koira saattaa rauhoitella itseään, yrittäen ikään kuin poistaa itsensä stressaavasta tai ahdistavasta tilanteesta. Sijaistoimintoja voivat olla muun muassa haukotteleminen ja huulien lipominen. Lemmikki saattaa pyrkiä poistumaan tilanteesta myös fyysisesti pakenemalla omistajansa tai esimerkiksi huonekalun taakse. Koira saattaa vastata stressiin myös aggressiolla, esimerkiksi murisemalla, haukkumalla tai puremalla. Sen karvat voivat nousta pystyyn ja karvanlähtö saattaa olla normaalia runsaampaa.
Ahdistusta, jota koira kokee omistajan poistuessa paikalta, kutsutaan eroahdistukseksi. Eroahdistuksesta kärsii arviolta noin 20% koirista. Kun lauman jäsenet poistuvat paikalta ja lemmikki jää yksin, se ei osaa rauhoittua, vaan ahdistuu. Eroahdistuksen tyypillisiä oireita ovat ulina ja haukkuminen, vaeltelu, levottomuus, sekä tarpeiden tekeminen sisälle. Ahdistus voi johtaa myös omistajan tavaroiden ja huonekalujen tuhoamiseen sekä ovenpielien ja seinien raapimiseen. Perheenjäsenten palatessa kotiin koiran reaktio on usein erittäin innostunut ja sen voi olla vaikea rauhoittua. Eroahdistuksen diagnosoiminen on usein hankalaa: koiran jäädessä yksin voi olla vaikea selvittää, aiheuttaako ahdistusta omistajan poistuminen vai jokin muu tekijä, esimerkiksi äänet. Lemmikistä kuvattu video sen jäädessä yksin on diagnoosin tekemisen kannalta usein hyvin arvokasta todistusaineistoa.
Stressi ja ahdistus huonontavat koiran elämänlaatua ja ovat usein raskaita myös koiran omistajalle. Sopivalla ja hyvin suunnitellulla hoidolla niistä on kuitenkin mahdollista päästä eroon. Omistajan tulee ymmärtää, että jotkin käyttäytymisongelmat vaativat kärsivällisyyttä ja sitkeää koulutusta. Mikäli perheenjäseniä on useampia, on tärkeää, että kaikki sitoutuvat koulutukseen. Hoidon kannalta on tärkeää, että omistaja tunnistaa ne tekijät, jotka laukaisevat lemmikin stressireaktion tai ruokkivat eläimen ahdistusta. Hoito on hyvin koira- ja tapahtumakohtaista, ja sen suunnitteluun on ehdottoman tärkeää pyytää apua ammattilaiselta. Vääränlainen hoito saattaa jopa pahentaa ongelmaa. Suurimmassa osassa tapauksista eläinlääkäri ja koirankouluttaja suunnittelevat lemmikille hoidon, jossa yhdistetään koulutus ja lääkitys. Tyypillisimpiä ahdistukseen määrättäviä lääkkeitä ovat ahdistuksenestolääkkeet ja antidepressantit eli masennuslääkkeet. Joissain tapauksissa lääkitys ei ole tarpeen, vaan pelkkä kouluttaminen riittää. Pelkkä lääkitys sen sijaan on harvoin riittävä hoitomenetelmä. Koiran kouluttaminen pois epätoivotuista käyttäytymismalleista voi vaatia omistajalta paljon, mutta työ on usein sen arvoista. Yhteinen projekti voi parhaimmillaan lähentää lemmikkiä ja omistajaa entisestään.
Lähteet:
L. Shell. Psychotropic Agents. 2015. The Merck veterinary manual. Whitehouse Station, NJ :Merck & Co., Inc.
G. M. Landsberg. Treatment of Behavioral Problems. 2014. The Merck veterinary manual. Whitehouse Station, NJ :Merck & Co., Inc.
G. M. Landsgerg and S. Denenberg. 2014. Behavioral Problems of Dogs. The Merck veterinary manual. Whitehouse Station, NJ :Merck & Co., Inc.
R. J. Sargisson. Canine Separation Anxiety: Strategies for Treatment and Management. Vet Med (Auckl). 2014; 5: 143–151. DOI: 10.2147/VMRR.S60424
M. Salonen, S. Sulkama, S. Mikkola, J. Puurunen, E. Hakanen, K. Tiira, C. Araujo, and H. Lohi. Prevalence, comorbidity, and breed differences in canine anxiety in 13,700 Finnish pet dogs. Sci Rep. 2020; 10: 2962. DOI: 10.1038/s41598-020-59837-z
M. Korpivaara, K. Laapas, M. Huhtinen, B. Schöning, and K. Overall. Dexmedetomidine oromucosal gel for noise-associated acute anxiety and fear in dogs—a randomised, double-blind, placebo-controlled clinical study. 2017. https://doi.org/10.1136/vr.104045