Suun ja hampaiden terveys on tärkeä osa eläimen kokonaisvaltaista hyvinvointia. Koirat ja kissat käyttävät purukalustoaan päivittäin, joten on luonnollista, että hampaat kuluvat. Samasta syystä omistajan tulee huolehtia lemmikkinsä suun terveydestä - eläin tarvitsee hampaitaan joka päivä. Lemmikin hammashoidon laiminlyönti voi pahimmillaan aiheuttaa eläimelle kovaa kipua ja altistaa sen sekundäärisille vaivoille. Hyvä hammashoito puolestaan voi turvata eläimelle terveen suun läpi sen elämän.
Anatomiaa
Koiran ja kissan hampaiden juuret peittyvät ikenien alle. Hampaat kiinnittyvät alveolaariluuhun pienten sidesäikeiden, parodontaaliligamenttien avulla. Kiille on hampaan ulkoisin osa, joka peittää hampaan kruunun ikenen yläpuolella. Ikenen alle jäävää hammasta peittää hammassementti. Kiilteen ja hammassementin alle jää hammasluu eli dentiini, joka koostaa suurimman osan hampaasta. Pulpa on hammasluun ympäröimä ydin, jossa kulkevat hampaan hermot ja verisuonet.
Koiranpennulle puhkeaa 28 maitohammasta, jotka korvautuvat 42:llä pysyvällä hampaalla. Kissanpennulle sen sijaan puhkeaa 26 maitohammasta ja 30 pysyvää hammasta. Viimeiset maitohampaat irtoavat noin 6-7 kuukauden ikäisiltä pennuilta. Hampaiden kasvua on hyvä tarkkailla; mikäli maitohampaat eivät irtoa ajoissa, ne voivat aiheuttaa lemmikille purentavian pysyviin hampaisiin. Irtoamattomat maitohampaat on syytä tarkistuttaa ja mahdollisesti poistattaa eläinlääkärin vastaanotolla.
Ientulehdus
Ientulehdus on plakin antigeenin aiheuttama tulehdusreaktio hampaita ympäröivissä ikenissä. Plakki koostuu bakteereista ja niiden aineenvaihduntatuotteista, joita kertyy hampaan pinnalle. Mikäli hampaita ei puhdisteta säännöllisesti, plakin määrä kasvaa. Pitkään hampaan päällä pysynyt plakki kovettuu mineraalien vaikutuksesta hammaskiveksi, kasvattaen ientulehduksen riskiä.
Ientulehduksen oireita ovat punoittavat ja turvonneet ikenet. Hampaita ja ienrajoja harjatessa tai käsitellessä voi ilmetä verenvuotoa. Ientulehdus oireilee myös pahanhajuisena hengityksenä - lemmikin suun ei kuulu haista! Haju hengityksessä kielii aina ongelmasta.
Ientulehdus voi parantua huolellisella hammaspesulla. Mikäli hampaiden harjaus ei onnistu kotona tai oireet eivät helpota, lemmikin hampaat voidaan puhdistaa eläinlääkärin vastaanotolla. Hoitamaton ientulehdus voi johtaa parodontiittiin.
Parodontiitti
Parodontiittia voidaan ajatella ientulehdusta seuraavana, vakavampana versiona. Parodontiitissa tulehdus on levinnyt paitsi ikeniin, myös parodontaaliligamentteihin ja alveolaariluuhun. Tulehduksen vuoksi hammasta ympäröivät kudokset heikkenevät, jolloin myös hampaan kiinnitys heikkenee. Lopulta hammas irtoaa. Parodontiitti ei parane, mutta sitä voi ennaltaehkäistä ja sen pahenemista voi hidastaa.
Parodontiitti oireilee ientulehduksen tavoin. Eläimen ikenet ovat turvonneet ja punoittavat. Verenvuotoa ja kosketusarkuutta voi ilmetä. Parodontiitti voi tuntua eläimestä erittäin kipeältä ja epämukavalta. Lemmikki saattaa kuolata tavallista enemmän, vähentää syömistä tai vaihtoehtoisesti hotkia ruokansa kivun tunteen vähentämiseksi. Mikäli kipu on toispuoleista, eläin saattaa pureskella ainoastaan suun terveellä puolella. Jotkin koira- ja kissarodut ovat alttiimpia parodontiitin kehittymiselle kuin toiset. Ikä, geenit, hampaiden tiheys, alveolaariluun paksuus, stressi sekä taustalla olevat sairaudet voivat vaikuttaa sairauden kehittymiseen ja vakavuuteen.
Parodontiitti voi altistaa lemmikin hammassyöpymille, jolloin koko hampaan rakenne alkaa tuhoutua. Hammassyöpymä voi kehittyä kaikille eläimille, mutta on yleisempää kissoilla ja iäkkäillä yksilöillä.
Suun bakteerit voivat levitä tulehtuneista ikenistä verenkiertoon ja vaurioittaa muita elimiä, kuten munuaisia ja maksaa. Parodontiitin on myös todettu lisäävän sydänläppien tulehduksen ja sydänlihassairauden riskiä.
Hammassairauksien ennaltaehkäisy
On tärkeää, että omistaja tarkastaa lemmikkinsä suun säännöllisesti. Lisäksi on suositeltavaa, että suu tutkitaan ja puhdistetaan myös eläinlääkärin vastaanotolla tasaisin väliajoin, etenkin lemmikin ikääntyessä. Eläinlääkärin välineistöllä tutkimus on perusteellisempi ja esimerkiksi plakin poisto onnistuu myös hankalasti puhdistettavista paikoista, kuten ientaskuista. Säännöllisten hammastarkastusten ansiosta mahdolliset muutokset hampaissa huomataan nopeammin ja hoitotoimenpiteet ovat usein yksinkertaisempia. Eläinlääkäristä on apua myös silloin, kun lemmikki ei anna tutkia suutaan. Joidenkin eläinten kohdalla suun tutkimus onnistuu ainoastaan nukutuksessa.
Koiran ja kissan hampaat tulee harjata päivittäin. Hampaiden harjaus ehkäisee plakin kertymistä ja vähentää näin ientulehduksen riskiä. Mikäli hampaan pinnalle kertynyt plakki on kovettunut hammaskiveksi, se ei lähde harjaamalla. Tällöin eläinlääkäri poistaa hammaskiven ultraäänilaitteella yleisanestesiassa. Toimenpiteen yhteydessä eläimen hampaat tutkitaan ja puhdistetaan hyvin. Koska osa hammassairauksista on parantumattomia, ennaltaehkäisevä hoito on tärkeää.
Hampaiden kotihoito
Hampaiden säännöllinen harjaaminen, puruluut, sekä säännölliset hammastarkastukset ja -puhdistukset eläinlääkärin vastaanotolla turvaavat lemmikin suun hyvinvoinnin. Koirille ja kissoille valmistetaan myös plakkia ehkäiseviä ruokia.
Eläin saattaa kokea suun tutkimisen ja koskettelun epämiellyttäväksi, jonka vuoksi se on hyvä totuttaa käsittelyyn jo pentuna. Myös vanhan eläimen hampaat on tärkeä huoltaa - koskaan ei ole liian myöhäistä aloittaa hampaiden harjausta. Lemmikin hampaat tulee harjata päivittäin eläimille tarkoitetuilla hammasharjoilla ja -tahnoilla. Ihmisille tarkoitettua hammastahnaa ei tule käyttää koiralla tai kissalla!
Näin harjaat lemmikkisi hampaat:
1. Aloita harjaustreenitantamalla lemmikinmaistaa hammastahnaa. Eläimille tarkoitetut hammastahnat ovat usein miellyttävän makuisia. Etene rauhassa ja varmista, että lemmikki antaa käsitellä suutaan. Palkitse ja kehu eläintä harjoittelun yhteydessä. Ensimmäisen harjaustreenin aikana ei tarvitse harjata koko purukalustoa. Kun harjaamisesta tehdään rutiini, eläin tottuu suun käsittelyyn ja harjaamisesta tulee helpompaa.
2. Harjaa hampaat hammasharjalla pienin, pyörivin, edestakaisin liikkein. Aloita harjaus yläkulmahampaistaja siirry ylähampaiden ulkopinnoille. Kiinnitä erityistä huomiota ienrajoihin, joihin plakkia kertyy usein eniten.
3. Jatka alahampaiden ulkopinnoista samalla tekniikalla.
4. Siirry ylä- ja alahampaiden sisäpintoihin. Muista harjata huolellisesti myös takahampaat.
Katso instagramin puolelta videot koiran hampaiden harjauksesta https://www.instagram.com/petcompassofficial/
Lähteet:
A. M. Reiter. (2014). Periodontal Disease in Small Animals. The Merck veterinary manual. Whitehouse Station, NJ :Merck & Co., Inc.
A. M. Reiter. (2014). Tooth Resorption in Small Animals. The Merck veterinary manual. Whitehouse Station, NJ :Merck & Co., Inc.
A. M. Reiter. (2018). Dental Disorders of Cats. The Merck veterinary manual. Whitehouse Station, NJ :Merck & Co., Inc.
A. M. Reiter. (2018). Dental Disorders of Dogs. The Merck veterinary manual. Whitehouse Station, NJ :Merck & Co., Inc.
L. T. Glickman, N. T. Glickman, G. E. Moore, G. S. Goldstein, and H. B. Lewis. (2009). Evaluation of the risk of endocarditis and other cardiovascular events on the basis of the severity of periodontal disease in dogs. Journal of the American Veterinary Medical Association 2009, 15;234(4):486-94. Available at: https://avmajournals.avma.org/doi/abs/10.2460/javma.234.4.486