top of page
  • GekkoVet Team

Kyyn puremat kissalla ja koiralla



Kyykäärmeet ovat joka kesän riesa ja huolenaihe Suomessa. Kyyt purevat vuosittain satoja lemmikkejä, mutta niiden myrkky on usein koiralle kohtalokkaampi kuin kissalle. Puremasta kärsivän potilaan ennuste on usein hyvä, mutta myrkky voi pahimmassa tapauksessa olla hengenvaarallinen. Kyyn purema lemmikki on toimitettava eläinlääkärin vastaanotolle niin pian kuin mahdollista. 

Eurooppalainen kyy (European adder; Vipera berus) viihtyy lämpimillä ja aurinkoisilla paikoilla, kuten kallioilla. Vaikka kyy liitetään usein keskikesän lämpöön, siihen voi törmätä vielä alkusyksystäkin. Etelä-Euroopassa kyy voi talvehtia vain kuukauden tai pari, ja on tällöin esillä suurimman osan vuodesta. Kyykäärmeen tunnistaa harmaasta tai harmaanruskeasta värityksestä ja selän mustasta sahalaitakuviosta.

Uhattu tai yllätetty kyy puree koiraa yleensä raajoihin, kuonoon tai muualle pään alueelle. Kissaa kyy puree yleensä tassuihin. Puremakohta turpoaa, se saattaa sinertää ja on usein kosketusarka. Kyyn hampaiden pistojäljet voivat olla näkyvissä. Pureman jälkeen lemmikki muuttuu äkisti voimattomaksi ja apaattiseksi, ja se saattaa kuolata. Suuri määrä myrkkyä voi aiheuttaa ripulia ja oksentelua. Osalla koirista todetaan sydämen rytmihäiriöitä ja sivuääniä. Vauriot sydämessä, munuaisissa ja maksassa ovat myös mahdollisia. 

Tapaturman sattuessa omistaja voi helpottaa lemmikkinsä oloa rauhoittelemalla eläintä ja pyrkiä pitämään se levossa. On hyvä pitää myös itsensä rauhallisena. Tärkeintä on kuitenkin ottaa välittömästi yhteys eläinlääkäriin ja seurata annettuja ohjeita. Lemmikille ei saa antaa kyytablettia! Tabletin kortisoni voi pahentaa tai peittää pureman aiheuttamia oireita ja hankaloittaa eläimen hoitamista. Muitakaan lääkkeitä, esimerkiksi tulehduskipulääkettä, ei tule annostella. Eläinlääkäri voi ehdottaa kyytabletin antamista lemmikille, jolla ilmenee vakavia hengitysvaikeuksia ja voimakasta turvotusta pään alueella. 

Kyyn purema lemmikki tulee toimittaa eläinlääkärin vastaanotolle mahdollisimman pian. Lemmikki tulee kantaa ja nostaa autoon, mikäli se on mahdollista. Puremakohdan koskettelua ja liikuttelua tulee välttää. Näin hidastetaan myrkyn leviämistä muualle elimistöön. Puremakohtaa ei kannata myöskään sitoa.

Kyyn myrkky sisältää useita eri toksisia yhdisteitä. Myrkyn koostumus on ollut pitkään epäselvää, mutta viime vuosina sen sisältöä on selvitetty. Suurimmat pitoisuudet ovat A2-fosfolipaaseja, sekä seriini- ja metalloproteinaaseja. Nämä entsyymit pilkkovat rasvahappo- ja proteiinisidoksia kudoksissa, verisoluissa sekä verisuonten seinämissä. Tällöin solujen rakenne haurastuu ja hajoaa. Tätä seuraavat kudosvaurio, shokki ja veren hyytymishäiriöt.

Kyyn pureman vakavuuteen vaikuttaa muun muassa myrkyn määrä suhteessa purrun eläimen kokoon. Pienelle koiralle purema on siis vaarallisempi kuin suurelle. On myös tutkittu, että koirien keho reagoi käärmeen myrkkyyn kissojen kehoa nopeammin, sillä koirien veren hyytymisjärjestelmä yliaktivoituu ja pettää herkemmin. Mitä parempi verenkierto puremakohdassa on, sitä tehokkaammin myrkky leviää eläimen kehoon. Nuori kyy käyttää myrkkyään usein enemmän, ikään kuin holtittomammin, verrattuna täysikasvuiseen käärmeeseen.

Kyyn puremalle eläimelle annetaan klinikalla suonensisäistä nesteytystä sekä voimakkaita kipulääkkeitä, tavallisesti opioideja. Kipulääkitystä jatketaan kotona. Tämä on lemmikin omia elintoimintoja tukevaa hoitoa ja auttaa kipuun. Kyyn myrkylle on olemassa myös antiseerumia eli vastamyrkkyä, mutta sen tehosta on rajallisesti tutkimustietoa. Antiseerumin käyttö on kuitenkin yleistynyt. Mikäli puremajälki tulehtuu, lemmikille määrätään antibioottikuuri. Myöhemmin otettavissa kontrolliverinäytteissä tutkitaan lemmikin munuais- ja maksa-arvot ja raskasta liikuntaa tulee välttää vähintään kuukauden ajan. 

Omistaja voi ennaltaehkäistä kyynpuremia vahtimalla lemmikkiä etenkin lämpimällä ja aurinkoisella säällä. Ensimmäisenä päivänä kesämökillä lemmikki kannattaa pitää kytkettynä. Kyyt viihtyvät autioilla pihoilla, mutta ne tuntevat maan tärähtelyn ja pyrkivät pakenemaan paikalta ihmisten saapuessa. Reitti ja kyyti lähimmälle eläinlääkäriasemalle on hyvä olla tiedossa, kun suunnitellaan matkaa mökille, kauas kaupunkiasutuksesta. Kun lemmikinomistaja on tietoinen kyynpureman oireista ja tietää mitä tehdä, hyvä ennuste eläimen toipumiselle on turvattu.

Vinkki! Älä hankkiudu kodin tai mökin kyytableteista eroon. Niistä voi olla apu ampiaisen tai mehiläisen pistoksen aiheuttamassa turvotuksessa tai allergisessa reaktiossa lemmikillä. Tässäkin tapauksessa tabletti tulee annostella ainoastaan eläinlääkärin ohjeistamana; ei itsenäisesti.


Lähteet:

R. I. Al-Shekhadad, K. S. Lopushanskaya, Á. Segura, J. M. Gutiérrez, J. J. Calvete, and D. Pla. (2019). Vipera berus berus Venom from Russia: Venomics, Bioactivities and Preclinical Assessment of Microgen Antivenom. Toxins 2019, 11(2), 90. Available at: https://doi.org/10.3390/toxins11020090

H. J. Harjen, A. A. Bjelland, J. Harris, T. K. Grøn, K. P. Anfinsen, E. R. Moldal, R. Rørtveit. (2020). Ambulatory electrocardiography and serum cardiac troponin I measurement in 21 dogs envenomated by the European adder (Vipera berus). Journal of Veterinary Internal Medicine. 2020, 34(4), 1369–1378. Available at: https://doi.org/10.1111/jvim.15817

J. B. Lervik, I. Lilliehöök, J. HM. Frendin. (2010). Clinical and biochemical changes in 53 Swedish dogs bitten by the European adder - Vipera berus. Acta Veterinaria Scandinavia. 2010, 52(1), 26. Available at: https://doi.org/10.1186/1751-0147-52-26

J. Puig, M. Vilafranca, A. Font, J. Closa, M. Pumarola, J. Mascort. (1995). Acute intrinsic renal failure and blood coagulation disorders after a snakebite in a dog. Journal of Small Animal Practice, 1995, 36(7), 333-336. Available at:  https://doi.org/10.1111/j.1748-5827.1995.tb02942.x

C. N. Zdenek, J. Llinas, J. Dobson, L. Allen, N. Dunstan, L. F. Sousa, A. M. Moura da Silva, B. G. Fry. (2020). Pets in peril: The relative susceptibility of cats and dogs to procoagulant snake venoms. Comparative Biochemistry and Physiology Part C: Toxicology & Pharmacology. 2020, Volume 236, 108769. Available at: https://doi.org/10.1016/j.cbpc.2020.108769

Comments


bottom of page